sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Elämänhallintaa vai mielivaltaa

Syrjäytymisriski, työttömyysriski, irtisanomisuhanalainen tai sitten joku sopiva lääketieteellinen diagnoosi, kuten masentunut, adhd, perussairaus ovat jokapäiväisiä sanoja, joilla lyödään leima mahdollisimman monen ihmisen otsaan. Eilen lanseerattu tutkimus kertoi ehkä perusasian, ”vitutus tappaa”. Ihminen, joka pystyy välttämään tämän tilan, elää yli 15 vuotta vanhemmaksi. Ihmisten pahoinvointi on noussut vahvasti myös poliitikkojen ja virkamiesten puheisiin. Esimerkiksi Sastamala, Kiikoinen ja Punkalaidun ovat perustaneet elämänhallintatyöryhmän. Forssa suunnittelee prosessihallintoonsa ”viihdelautakuntaa” jne. Tavoitteena näissä hankkeissa on vaalia ihmisten hyvinvointia. Ensin säästetään ja leikataan kouluterveydestä, nuorten toiminnasta, kulttuurista, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksista ynnä muusta ja sitten mietitään miten voitaisiin kehittää hyvinvointia – hyvä niin, jos nyt. Eilen tuli ulos myös tutkimus, jossa osoitettiin, että säästöt kouluterveydenhoidosta toissa laman aikaan johtivat eniten säästäneissä kunnissa lisääntyneisiin kustannuksiin laitoshoidon käytön myötä. Eikä keskeisin tragedia ole kunnan rahojen käyttö, vaan tragedia on niissä ihmisissä, jotka joutuivat laitosten kierteeseen ja ajautuvat mahdollisesti väkikivalta”rikoksiin”. Laitoin sanan rikos lainausmerkkeihin, koska rikos itseasiassa tehtiin sen kunnan valtuustossa, jossa leikkaukset tehtiin. Lautakunnat ja työryhmät eivät ratkaise ongelmia: ensimmäiseksi pitää ratkaista asenneongema, joka on: kyllä me tiedämme, ja vaihtaa se uuteen asenteeseen: me emme tiedä tai me emme osaa. ”Häiriköivä” nuori tai vanhempikin ei toimi samalla logiikalla kuin koulun rehtori tai sosiaaliviranomainen tai vaikkapa poliisi. Tiedän nuorisotyöntekijöitä ja poliiseja, jotka saavat kontaktin ”häiriköiviin” ihmisiin, mutta melkein poikkeuksetta tulee paikalle kokoomusämmä, joka sanoo, että tämä ei ole oikeaa toimintaa. Anteeksi, en tarkoita oikeasti kokoomukselaista naista, vaan sitä strereotyyppistä hahmoa, jonka kaikki tuntevat. Miten minusta tuli minä -ohjelmassa Sauli Niinistö kertoi vapaudenkaipuustaan – koulu sääntöineen oli rajoitus. Onneksi ei ollut opintojen ohjaajaa, joka olisi sanonut: ei tuolla todistuksella kannata yliopistoon pyrkiä, ammattikouluun vaan. Sitten olisi alkanut lusmuilukierre. Koulu olisi mennyt jotenkuten, mutta jo ensimmäisestä työpaikasta olisi tullut potkut epäsäännöllisen töihin tuloajan perusteella. Vapaudenkaipuiset ihmiset, jollaiseksi itsenikin tunnistan eivät sopeudu ns. tavallisten työpaikkojen sääntöihin. Monet näistä tyypeistä ovat usein hyviä yrittäjiä, jos saavat sopivaa koulutusta – kun järjestäytynyt yhteiskunta ei tätä mahdollisuutta tarjoa, niin ainahan on alamaailma, joka tarvitsee hyviä tyyppejä. Kaikille niille, jotka kuvittelevat, että elämää voi hallita, sanoisin: pyrkikää siihen, että vitutusta olisi mahdollisimman vähän.

Saddam Hussein, Muammar Gaddafi, Bašar al-Assad ja kotimainen Herra X

Käytän tässä peitenimeä Herra X, koska en halua osoitella tiettyä henkilöä, vaikka mielikuvitukseton lukija saattaa sellaisia yhteyksiä löytää. Henkilö tai henkilöt, joita asia koskee eivät kuitenkaan tunnista itseään tästä kirjoituksesta. Muinaissuomalaiset käyttivät eräästä eläimestä peitenimiä kuten metsän omena tai metsän valtias – usein historiassa on kerrottu peitenimillä satuja hallitsijoista. Siis, mitä yhteistä näillä neljällä on? Kaikilla on tai on ollut pieni samanmielisten joukko tukemassa johtajan tekemiä päätöksiä ja samalla hämärtämässä realiteetteja siitä, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Voin kuvitella, että kabineteissa on käytetty moneen kertaan puheenvuoro: ”Kyllä nyt täytyy panna kova kovaa vastaan”. Seuraava yhteinen asia on kansa tai jäsenet, jotka ovat eri mieltä, ovat väärässä. Niiden tarkoituksena on vain hajottaa hyvin toimivaa järjestelmää – toimia vihollisen agentteina. Kunhan näistä pahimmista pukareista päästään eroon tavalla tai toisella, niin kaikki on taas hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, mitä operaatio maksaa – rahaa, ihmishenkiä, mainetta jne. Johtajan asema on myös yhteinen piirre. Johtaja on pyhä. Johtajan arvostelu tarkoittaa kansan tai jäsenistön halveksimista. Johtaja tarvitsee työrauhan – voidakseen työskennellä joukkojensa parhaaksi läpi vuorokauden. Äärimmäisyytenä on kuolema kansaa palvellessa, kuten kävi rakastetulle johtajalle Pohjois-Koreassa. Tällaisille persoonille psykologit ovat keksineet toinen toistaan mauttomampia nimityksiä. Sigmund Freud kehitteli teoriaa, jossa ihmistä hallitsee kaksi toisilleen vastakkaista voimaa: libido, elämän vietti ja thanatos, kuolemanvietti. Myöhemmät Freudin seuraajat kehittivät Narkissoksen tarusta teoriaa kuvaamaan tietyntyyppisiä ihmisiä. Narkissos meni metsään ja näki lähteestä oman kuvansa ja rakastui siihen ja se johti hänet tuhoon. Neljäs yhteys on johtajan kaatuminen – ennemmin tai myöhemmin omaan kuvaan rakastuminen johtaa kuihtumiseen. Paras palvelus, jonka ihmiset voivat tehdä ystävälleen on sanoa, jos tarve vaatii – älä ole hullu.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Väkivalta on epäviihdettä

Eilen kuuntelin autolla ajellessani radioterapeutti Ben Furmania. Sain YES kokemuksen, kun hän yksiselitteisesti sanoi, että jokainen saa joskus hepakan, mutta se miten sen jälkeen käyttäytyy on opeteltavissa. Väkivallan selitykseksi ei kelpaa se, että on lapsuuden kodissaan kokenut tai nähnyt väkivaltaa. On myös opeteltavissa miten käyttäydytään ravintolaillan jälkeen klo 4 aamulla kadulla, taksijonossa tai nakkikittarilla. Väkivalta”viihde” antaa malleja käyttäytymiselle. Taisi olla itse Freud (1918), joka piti väkivallan katsomista puhdistavana, katarktis-hypoteesi – kun näkee ei tarvitse itse toteuttaa. Freudin aikaan ei ollut televisiota eikä Bandura eikä Walters olleet tehneet tutkimuksiaan mallioppimisesta. Nykyisen tietämyksen mukaan väkivaltakäyttäytymisen todennäköisyys lisääntyy, jos on käytettävissä väkivaltaisia malleja. Keskeisin väkivaltaisten mallien tuottaja on väkivalta”viihde”. Kuitenkaan kaikista ei tule väkivaltaisia – jotkut oppivat muita sosiaalisen käyttäytymisen malleja. Suurin riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen on niillä, joiden kaveripiiri arvostaa ”kovia” mimmejä ja kundeja. Surffailin eilen illalla muutamalla kanavalla - ainakin kolmelta tuli pahinta laatua olevia väkivaltamalleja. Yhdellä oli joku kahden ryhmän ristiriita, jossa tarkoituksena oli tappaa kilpailevan jengin porukkaa. Ryhmä suunnisti kohti sairaalaa, jossa tapettava oli hoidettavana. Edellä käveli kaunis tyttö, joka tappoi puukolla sairaanhoitajan, joka yritti kysyä, mikä porukka. Nuori mies törmäsi väärään huoneeseen, jossa siellä oli letkuissa sivullinen vanha mies. Tästä kiukustuneena mies repi letkut irti ja jätti potilaan kuolemaan. Samaan aikaa toisessa paikassa kaksi miestä yritti raiskata kaunista tyttöä. Tyttö sai käsiinsä pistoolin ja ampui miehen jne. Toisella kanavalla tarkasteltiin isä-poika -suhdettetta. Isä oli laitapuolen kulkija ja poika poliisi. Nyrkit olivat keskusteluvälineenä. Isä harmitteli sitä, kun ei käyttänyt veistä. Tutkimusten mukaan seksuaalisten mielikuvien sekoittaminen väkivaltaan raaistaa miehiä eniten. Joissain diktatuureissa, kun on haluttu raaistaa sotilaita, on sotilaat rakastutettu naismalliin, joka on sitten raaasti tapettu. Menetelmä on toiminut erittäin hyvin – sotilaista on tullut tappajia ilman tunteita. En ole sensuurin kannattaja, mutta onko meidän välttämättä pyrittävä tarjoamaan väkivaltaisia malleja sekä miehille ja naisille. Ainakin eilen iltaiset kohtaukset olisivat voineet toimia empatian kuolettajina. Viesti oli, että ihmisen, joka sanoo poikkipuolisen sanan voi tappaa ja sen voi tehdä myös nainen. On turha palkata kouluihin psykologeja, jotka keskittyvät yksilöihin, jos yhteiskunnan viesti on, että oman harhasi (Brejvik) toteuttamiseksi voit tappaa useita kymmeniä sivullisia tai ampua koulutovereitasi. Pahinta on, että alakulttuurit arvostavat tällaisia tapahtumia vrt. keskustelu sodasta Suomessa, jossa pitäisi myöntää kunniamerkki tappajalle. Mahdollisuuksia on, kuten Furman sanoi – jokainen voi miettiä itseään ja vastuutaan omasta viiteryhmästään.

Lähes ilmaista energiaa

Miltä kuulostaisi energiayksikkö omakotitalon kellarissa – hankintahinta noin 10000 €, vuotuiset energiakustannukset parisataa (noin 1 sentti/kWh). Kuulin radiosta sveitsiläisen tutkimuslaitoksen tekemistä shokkitesteistä ja siitä miten Suomi kestäisi erilaisia shokkeja. Yksi testin kohde oli: mitä tapahtuisi, jos energian hinta laskisi 90%. Venäjän ja monien arabimaiden taloudet pysyvät pystyssä ainoastaan ja vain fossiilisten polttoaineiden viennin varassa. Kuvitelkaa mitä tapahtuisi, jos 80% vientituloista häviäisi. Tarvittavia teknologioita on kuulemma kehitteillä. Italialainen tutkija Andrea Rossi on kehittänyt energiakatalysaattoria (http://en.wikipedia.org/wiki/Energy_Catalyzer) , kemiallisesti avustettua ydinfuusiota, jossa keskeisenä aineina ovat nikkeli ja vety – tuloksena on lämpöenergiaa. Projekti on ollut melkoisen salaperäisyyden verhossa, koska kehitystyö on ollut kesken ja keksinnölle ei ole myönnetty patentteja, koska se ei voi toimia tunnettujen fysiikan lakien perusteella. Nykyinen versio kuulemma käynnistyy nappia painamalla. E-cat, kuten Rossi tuotetta nimittää on käynyt läpi lukemattomia testejä. Paikalla on ollut toimittajia ja professoreita erikoisalanaan fysiikka. He ovat tavallisesti uskoneet silmiään ja kalkulaattoreitaan, mutta keskustelu aiheen tiimoilta käy edelleen kuumana. Skeptikoitakin löytyy – onhan se liian hyvää ollakseen totta. Täysin päästötöntä energiaa halvalla. Defkalion Green Techologies S.A. will carry the name Hyperion. Individual units producing heat ranging from 5 up to 30KWh/h. The current range of products produces surplus energy from 6 to 30 times more heat than energy consumed during its operation. Defkalion on Rossin kreikkalainen kumppani ja heidän kotisivujensa (http://www.defkalion-energy.com) mukaan tuote on lähiaikoina valmis markkinoille. Ruotsalainen NyTeknik -lehti on seurannut tiiviisti asian tiimoilta käytyä keskustelua (http://www.nyteknik.se/nyheter/energi_miljo/energi/article3419329.ece). Suomeen saakka keskustelu ei ole vielä kantautunut merkittävässä määrin. On melkoinen yksimielisyys siitä, että ainakaan puhtaasta huijauksesta ei ole kysymys, mutta kysymys siitä, mitä tapahtuu energiakatalysaattorissa on avoin. On vaikea ennustaa onko tämä se tuote, joka tulee laskemaan energian hintaa 90%, mutta Suomi selviytyy siitäkin shokista. Pahin vaikutus on Suomeen suuntautuva muuttoliike maista, joiden taloudet eivät kestä energian hinnan laskua. Vastalahjana saattaa olla ilmaston lämpenemisen hidastuminen.

Ketä verotus kirpaisee?

Kun menin naimisiin vuonna -71 sormuksista perittiin parinkymmenen prosentin ylellisyysvero. Sama vero kohdistui myös kaikkiin nuorenparin tarvitsemiin kodinkoneisiin. Uuteen televisioon ei ollut varaa, mutta muutamalla kympillä löytyi DDR:n ihmemaan ihme, Strassfurt –merkkinen televisio. Kuva värisi ja pätki, mutta pesun ja korjauksen jälkeen kuvasta tuli ”erinomainen”. Palataksemme nykyaikaan - arvonlisävero on kulutusvero, jossa on erilaisia verokantoja. Esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisävero on pienempi kuin tavaroiden. Tämä vero koskee siis niitä, jotka ostavat paljon uusia tuotteita - mitä enemmän ostaa, sitä enemmän maksaa veroa. Vero on sama kaikille, siis tasavero, mutta ei koske niitä tai koskee vain vähän niitä, jotka elävät ekologisesti, kestävästi. Ympäristön huomioon ottava kulutus perustuu pitkäikäisiin tuotteisiin ja kierrätykseen. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa on moitittu eriarvoistavaksi – köyhät syövät huonompaa ruokaa. Kyse on kuitenkin ehkä arvostuksista. Arvostetaan kalliita luontoa kuormittavia ruokia, joita myös usein matkustutetaan ympäri maailmaa. Näiden asemasta voisi ruokatottumuksiaan painottaa kestävästi tuotettuihin halpoihin ravintoaineisiin. Siinä samassa ratkeaisi monien perheiden ylipaino-ongelmat. En näkisi mitään estettä arvonlisäveron muutaman prosentin nostolle. Se voisi toimia ympäristöverona samaan tapaan kuin energian verotuskin. En oikein näe eettisesti oikeana, että vietnamilaiset pikkutytöt tekevät luontoa kuormittaen epäterveellisissä oloissa vaatteita suomalaisille hypettäjille. Entä tulovero sitten? Joku puoluejohtaja esitti solidaarisuusveroa yli 100000 euroa vuodessa tienaaville. Ehdotus on pelkkää poliittista demagogiaa – aina on hyvä yrittää ottaa pois rikkailta ja antaa köyhille - rikkaita on vaan valitettavan vähän. Solidaarisuusverossa on kuitenkin ideaa: 25000 euroa vuodessa tienaava on rikas, kun asiaa katsotaan niiden näkökulmasta, jotka voivat huonommin. Suurituloisille, siis yli 25000 vuodessa tienaaville 5 % lisävero – kertaalleen kerättynä vaikutus kulutukseen ja työllisyyteen olisi minimaalinen ja kun porukkaa olisi maksamassa, niin rahaakin kertyisi. Muuten - miksi kunnat ja valtio tarvitsevat lainaa – eikö kulutus ja menot voisi rukata toisiaan vastaaviksi vuosittain verotuksen avulla. Ai niin, unohdin pankit, nehän voisivat huonosti, jos yhteiskunta ei tukisi niitä maksamalla niille korkeita korkoja tarpeettomista lainoista. Korkoja ylläpitämässä ovat tietysti luokituslaitokset. Eläköön ekologinen verotus!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Persujen ideologinen jytky oli tussahdus

Viimeinen naula ideologiseen arkkuun saatiin, kun eurovision laulukilpailuihin Suomen edustajaksi valittiin ruotsinkielinen laulelma. Aikaisempi tappio saatiin, kun presidenttiehdokas, joka oli julki homo ja jolla oli maahanmuuttajataustainen kumppani pesi mennen tullen perussuomalaisten ehdokkaan. Perussuomalaisten kannalta ongelmallista on myös keskustelu siitä, kuka saa puolustaa Suomea. Kyllä sotaveteraanit, jollainen isäni oli, olisivat ylpeitä myös ruotsinkielisten kyvystä puolustaa isänmaata ja sen pitäisi kelvata myös nykyajan ”fennofiileille”. Rikollista sen sijaan on hyysätä puolueissa väkivallan ja jopa murhien kannattajia. Ne ajat olivat 30-luvulla, niitä aikoja eletään Syyriassa, niitä aikoja ei tarvita Suomeen.

Vastakkainasettelun poliittisista seurauksista muistan tapauksen, kun forssalainen kansanedustuja, sama nainen, joka sanoi Paavoa söpöksi, nosti profiilia laittamalla maaseutu- ja kaupunkiväestöä vastakkain uhoamalla maalaisten elämisestä kaupunkilaisten kustannuksella. Seurauksena oli, että seuraavissa vaaleissa ko. henkilö tipahti eduskunnasta – demareja äänestäneet elintarviketyöläiset näkivät tarkemmin maaseudun ja kaupungin kohtalonyhteyden.

Suuri jytky ei ollut perussuomalaisten saavutus. Yhtenä syynä oli toisen puolueen, joka myös hyysää rikollista toimintaa, naisten aggressiivinen puuttuminen suomen kieleen ja tiettyjen neutraalien sanojen kieltäminen ja rikosilmoitukset lausumista, jotka olisi pitänyt ottaa kansalaiskeskusteluun oikeusprosessien asemasta.

Vieläkään ei ole myöhäistä aloittaa emansipatorista (ennakkoluuloista vapauttavaa) keskustelua – kansalaisten oikeustaju ja lainsäädäntö sekä käytännön toimet on saatava vastaamaan toisiaan. Tämä koskee kieltä, käyttäytymistä, maahanmuuttoa, eläinten oikeuksia jne. Asenne, nyt heti kaiken on muututtava sellaiseksi kuin minä ajattelen, ei johda mihinkään tai johtaa korkeintaan eripuraan ja väkivaltaan.

Oppi on ehkä siinä, että Suomessa politiikka ei voi perustua eri kansanryhmien vastakkainasetteluun. Saattaisin liittyä perussuomalaisiin, jos siellä karsittaisiin rönsyt pois ja keskityttäisiin peruspolitiikkaan. Vihreisiin liittymisen esteenä on puolueen elitistisyys – me tiedämme kaiken paremmin kuin sinä – tämä koskee varsinkin maaseudulla asuvaa väestöä.

Nuoret kannattaa pitää työttöminä

Olen kertonut monta kertaa, että olen lähiaikoina jäämässä eläkkeelle. Olen ns. kunnon kansalainen olen ollut töissä nelisenkymmentä vuotta ja eläkeikäni on 65. Ajattelin ensin käyttää ilmausta 'tehnyt työtä', mutta sehän ei faktisesti pidä paikkaansa, koska olen ollut suurimman osan työajastani opetushommissa valtiolla tai kunnalla. Yleisen käsityksen mukaan työtä on vain toiminta, jossa hiki lentää ja kädet likaantuu vrt. Marx tai kristillinen käsitys työstä.

Minulle maksettavalla eläkeraha on suurempi kuin nuoren saama työttömyystuki. Itseasiassa samalla rahalla voi pitää työttömänä kaksi tai kolme nuorta. Varmaan huomasitte - jos työuraa jatketaan vuosi ja ihmisiä on vaikkapa 100000, niin sillä rahalla pystyy pitämään työttömänä 200000 – 300000 ammattitaidotonta tai juuri valmistunutta nuorta työnhakijaa. Nuorisotyöttömyys on tässä kvartaalitaloudessa siis halvempi ratkaisi. Olen aivan varma, että virkamiehet ovat täysin tietoisia tästä ja pyrkivät minimoimaan maksettavan rahamäärän.Työmarkkinoiden sakatessa syy on vastuuttomissa työhaluttomissa nuorissa.

Tämä tilanne toimii myös oivallisesti välineenä koulutuksen suuntaamisessa. Koulutusta ei suunnitella enää ihmisten ehdoillla, vaan koulutus sovitaan paikallisesti paikkakunnalla vaikuttavien suurten yritysten kanssa. Ajatus sinänsä kuulostaa hyvältä, mutta entä sitten kun yritys muuttaa tuotantonsa Vietnamiin. Paikkakunnalla on monta sataa ”työhalutonta” ihmistä, jotka alunperinkin joutuivat vääränlaiseen koulutukseen ja sitä kautta väärään työhön. Jos et usko – lue uutisia.

Eläköön kelloatuntemattomat, uusavuttomat, työhaluttomat, pullamössöt ja vastuuttomat nuoret.